Sumua vaan, sumua vaan Sumua vaan on maailmain Nousen, mut mieleni makaamaan jää Kuljen kuin oisin sumua vaan Ja hän mua koittaa saavuttaa Koittaa saada palaamaan Mut taas oon sumua vaan Sumua vaan Voi, mun rakkahain Pois käännä katseesi kauniimpaan En otetta saa Nyt en otetta saa Jos sumussa olla mua vaaditaan Sumussa olla mua vaaditaan Eikä taita mua syksyn raikkaus Ei ruskametsät kirkkahat Kun sumua vaan on maailmain Syytä etsit sä turhaan Syytä etsit sä turhaan Kun saavun luokseni takaisin Niin tuun myös luoksesi takaisin Ja sumuverhooni raotan Ja jälleen katseesi tavoitan Sun sulokatseesi tavoitan