Suru on jäänyt takin alle kytemään
Vaikka mikään ei minua pitele enään
Ei pahalla enään
Vaikka en mitään siitä sanonut
En silti ole unohtanut
Ettei minua kutsuttu
Valtapiirin tytöillä oli viidakkosilmissä läpitunkematon ilme
Ja kuulin että ne varastivat tupakkaa
Perheautojen hansikaslokeroista
Maksoivat tuntemattomille
Kaupan kulmalla lonkeroista
Ja iltaisin pusikossa koulun takana
Ne aloittavat elämän
Minä kävelin rantaan
Ja hautasin päiväkirjani hiekkaan
Kompuroin silloin joka katseen perässä
Lumen peittämällä kentällä
Juoksiin pakoon pyörrettä
Yritin päästä sisään siihen huoneeseen
Jossa salaisuudet jaettiin
Mutta ovi pysyi kii
Vakavilla pojilla oli tapana
Sylkäistä perään inhon merkkinä
Ja pitkillä käytävillä
Tuuli yltyi kun ne huusi kuin joku eläin
Ja kuiskasi korvaan että ei pahalla mutta
Sinuun en koskis ees rahasta
Suvi-virren jälkeen joen rannassa
Ne aloittivat elämän
Minä kaadoin kyynelvettä rautatiesillalta jokeen
Juhlasalin verhojen takana
Ootin paniikissa omaa vuoroa
Muistan sydänsäryn äänet pihalta
Ei pahalla jos muistan väärin
Ei pahalla
Ei pahalla
Ei pahalla
Ei pahalla
Ei pahalla
Ei pahalla
Juhlien jatkoilla ihan keskellä kaikkea
Vieläkin vaikea tajuta
Kun aamuyöllä kylmällä kadulla
Hymyilet ja sanot että ei pahalla
Mutta meistä ei koskaan tule
Mitään sellaista juttua
Paineaaltona muistini halki
Se osuu samaan kohtaan
Ja suljet oven
Ja minä jään ulos oottamaan jotain
Jään taas ulos kun jossain muualla elämä alkaa