Hän nojaa leuan polviin Ja polviinsa hymyilee Lumi säihkyy auringossa On vain kiireetöntä aikaa Sarja aurinkoisia päiviä Joina hän tietää saavansa kaiken Kukaan ei koskaan tullut kertomaan Ei mikään, ei koskaan oo sitä miltä ensin näyttää A a aa... Enää hän ei hymyile Vaan katselee totisena Kuinka keväällä sade hakkaa Vie lumen mukanaan Hän miettii kuraisella tiellä Ettei taida haluta mitään Kukaan ei koskaan tullut kertomaan Ei mikään, ei koskaan oo sitä miltä ensin näyttää Miten niin rumaa voi edes tulla vastaan Tästä eteenpäin hän itkee salaa ainoastaan A a aa... A a aa...