Kuinka ennen ees aamuun nousta tahdoin mä yksinäin.
Kun et vierelläin ollut, unta kenestä näin.
Suru suurempi kuin jos jokin luotain sut veisi pois.
Olis vain ellei koskaan kohdattu ois.
Kuinka ennen ees luulin jotain onnesta tietäväin.
Kun jo koitossa kevään syksyn merkit vain näin.
Tiennyt en että kuulla ihokin kosketuksen vois.
Ja kuin kaivannut kauan sua myös se ois.
Jos yhden, vain yhden, mukaan muistoista saan,
Kuinka yhtäkään yötä kanssas voin unohtaa.
Ja aamuun, kuin aamuun, unet pois häviää.
Niin myös hetkemme haihtuu, vaan jotain jää.
Tulee aika kun peittää, ruoho polkumme täällä saa.
Linnut hiuksiimme hiljaa, pesän voi rakentaa.
Ja kun tähtien takaa, kanssas kaikkeutta katselen.
On kuin oisin jo kerran, kokenut sen.
Jos yhden, vain yhden, mukaan muistoista saan,
Kuinka yhtäkään yötä kanssas voin unohtaa.
Ja aamuun, kun aamuun, unet pois häviää.
Niin myös hetkemme haihtuu, vaan jotain jää.
Suru suurempi kuin jos, jokin luotain sut veisi pois.
Olis kai ellei koskaan kohdattu ois.