Tais olla valvominen ja alakerran antimet Jotka horjutti vaakaa kriittisen millin verran Psyykkeen pimeis pisteis kyti syyttää kamaa Tai rappiotaidet ei oo rakentavaa Pääs menee niin turskiks et dissosiaatio Selviytymismekanismi, ainoo vaihtoehto Ei mielisairaas maailmas oo mikää meriitti Leikkii yhteiskuntakelpost niinku eunukki Pirstaleinen pönttö, se on niinku kivireki Ehkä eksyit kotimatkalt, tai löysit mitä etit Mustas pyörtees kiehuu on se romanttist Friikkisirkukses jalka pois, miten vastenmielist Ehkä jotain ui liiveihin tuonpuoleisest Kylähullun pestist löys elämäntarkotuksen Vahva pitää olla se on pimee paradoksi Et systeemi on hirviö, joutuu ottaa rotsiin Kaunis, kaunis, kaunis Se kasvaa kauniis paikas se on mysteeri ja elämä (Suojassa vuoteessa huoneessa) Kaunis, kaunis, kaunis Se kasvaa kauniis paikas se on mysteeri ja elämä (Silmät selällään, en osaa levähtää) Latvakakkonen, hullu ku pullost tullu joo Sekoo laskuist ja skidisti katkera oon Et dominoiva koulukunta douppaa lapset rahasta Tääl on paattinen lääketiede olevinaan ylivoimasta Mut mä nään ton läpi markkinointistrategian Superparadigman, kivenkovan propagandan Mustat mielet muka hyvinvointii rakentaa Ontto tietosuus yhteiskuntaa rikki nakertaa Käsittää kauneuden niinku narkissos Mun intuitio hälyttää, sisuksissa pisto Aina ku sä avaat suun, säälittävä olento Itsensä alentaneet tärkees bisnesistunnos Teijän rationaalisuus ei kestä päivänvaloo Niinku reaalipolitiikka, inhimillisyyt siin ei oo Mun frendit ei oo numeroit vaik oiski lepositeis Mikä meni puihin? kelaa sitä ite! Kaunis, kaunis. Se kasvaa kauniis paikas se on mysteeri ja elämä (Oon nähny miten kovimmatki murtuu) Kaunis, kaunis. Se kasvaa kauniis paikas se on mysteeri ja elämä (Niskat nyrjähtää, aivot revähtää) Sul on kaunis tajunta, teit kauniin valinnan Ku päätit elää ilman pelkoo niinku hannibal Se murtaa ihmisen ja eristää labyrinttiin Jokainen prakaa, turvautuu stunttiin Menetyksen kipu mitä kukaan ei voi ymmärtää Mut ykskään meist ei oo yksin tääl Ku kauhun tunne kasvaa, anna nousta pintaan Hirviö on hyttynen, aamunkoitto siintää Se on niin fättii et taju lähtee sulautuu Horisonttiin harmaan kiven läpi porautuu Virtaa kirkas vesi käsis, puhdas multa Tuuli ulapalta, elvyttävää tulta Se on aina sinä, ikuisuuden tuolla puolen Se oot sinä, ääretön ja kokonainen Jakaantunut mieli vaik valoista kasvoi Sitä ei voi kätkee, se paistaa kasvoilt KAUNIS! Se kasvaa kauniis paikois se on mysteeri ja elämä (Suojassa vuoteessa huoneessa) Kaunis, kaunis, kaunis. Se kasvaa kauniis paikois se on mysteeri ja elämä (Hetken vielä pelätään)