"Me ollaan tässä kusessa siks, että kaikki
Pehmeäkätiset paskiaiset ymmärtää realiteetteja, mutta ei sitä mikä on oikein ja mikä väärin ... Jos maailma on paska, täytyy syödä sontaa että osaa orientoitua."
Ilmestyskirja nyt,
Eli Pengerkadun perkeleen ylösnousemus,
Radioaallot kaappaa katkera ja pahansuopa olemus, ja syrjäyttää valtaistuimelta halvat kopiot, se on tilinteon aika, vitun luopiot!
Tää paska ei iske puskista,
Aina on tyyntä myrskyn edellä,
Voit pestä korruptoituneet korvasi
Pyhällä vedellä, mut Petos on palannu ja poiminut kasaan mädät hedelmät
Ja tuotetakuuna on tutut karut menetelmät:
Laitapuolen patenttia ja horrorfunkkii kyytipojaks, eli audiobiografia järjestyksessään kolmas, näkee päivänvalon, vaik ei se sitä siedäkään, ja tää vitun Golgatan marssi jätti arven elämään. Mut sinne vaan, entisten seuraks - ja jemmaan, ku ei tälläsel iäl enää muutenkaan heittäydytä leuhkaks.
Eli vittuun meriitit, auktoriteetti ja status
Kuka senkin muka määrittää et monta sulkaa löytyy hatust? Ku se on vaan näin, mä jatkan siitä mihin jäin. Noin kuus vuotta taaksepäin,
Ja vitun rap-älymystöä yhä ärsyttää mun maneerit, mut suotakoon se heille - mul on omat vitun kaverit. Se on nollayheksän, ja almanakas vanha agenda - eli en mitään ajan henkeen täsmäävää imagoa rakenna, vaan totta vitus toistan itteeni ku rekisteröity tuotemerkki!
Eikä mua koske mitkään yhteisön kriteerit.
Ku rappiotaide syntyy syntisistä syvistä,
Saastuneeseen maanperään kylvetyistä jyvistä,
Ja aamuisin kärsimyksistä ja arvoista tekopyhistä; pahoista, rumista, muttei koskaan hyvistä. Koska ne poistuu keskuudestamme aina ennen aikojaan, ku tää kylmä ja julma matrixi tekee taikojaan, hoidan vaan omat asiani ja niitäkin vain paikoittain, ku oon ehdonalaisessa täl vankilaplaneetalla.
Paikannuspisteenä synkkä Sörkka,
Huora, kumarra mun asuinympäristöä,
Joka on ajottain ku vittu Sodoma ja Gomorra,
Mis popula syyllistyy vastuuntunnottomaan ilotteluun, ja virkavalta puolestaan hätävarjelun liioitteluun. Vitun paskalakkien puruluu! Koska poliisin ylin johto on täynnä kusipäitä niinku Rockefellerien sukupuu.
Mut mun kohtaloo ei määrää Bilderberg,
Ei Jeesus Kristus eikä Profeetta Muhammed.
Vaan paskat valinnat, mut ainakin ne on mun omia.
Mua ei ohjaa kontrollifriikkien harjoittama henkinen lobotomia,
Tääl on mun oma autonomia,
Päällä päihteillä itseaiheutettu katatonia,
Ja rento parin promillen humala,
Ysäri-gangstarap turhankin lujalla,
Ja Style Wars repeatilla DVD-kuvalla.
Kuulostaako tutulta, ootko käynyt Penalla,
Vai ootko muuten vaan samal aaltopituudella?
Ku tää on se hetsu joka ei alota mitään paskaa,
Mul on jo biiffi mun omien sisäisten demonien kanssa. Mut silti, vältä jännitettä:
älä kuse kolmannelle raiteelle,
äläkä vittuile veteraaneille
Joil ei oo mitään menetettävää
Pyramidin pohjalla, DNA-rekisterissä,
Nappulana neoconien pelissä,
Todistamassa historiaa veristä,
Mis paskaa tulee niskaan kasvavissa vitun erissä!
Eikä löydy silmäkulmast vittu mitään pilkettä,
Ja on se kumma ku K.U: st ei löydy yht artikkelii, mis ei ois jotain virhettä, saatana!
Eli, älä vitus usko itseään journalisteiks
Tituuleravien torakoiden uutisankkoja.
Ku koko tää räppipaska tuntuu vähintääkin mitättömälle, ku kavereita silataan kuus jalkaa syvälle.
Se on lopun alku.
Mitä ikinä tää tuleekaan sit tarkottaan,
Toivo parasta ja pelkää pahinta.
("Jos maailma on paska,
Täytyy syödä sontaa et osaa orientoitua.")
("Miten jollain voi olla noin kyyninen käsitys yhteiskunnasta?")