Ne sano elämä heittää minne puhaltaa tuuli,
Vuosi -89 murtu berliinin muuri.
Pian punaset liput, ne poltettiin,
Oli uttaa sukupolvee, vuosi kolme.
Ilmapiiri kiristi nin kun korsetti,
Kamat autoon, nyt voi sanoo onneksi.
Edessä motarii, suunnattiin luoteeseen,
Joensuu, nukahdin ilosena vuoteeseen.
Mu olosuhteet teki lapsesta kameleontin,
En tie sit oisko muualla mennyt helpommin.
Mut nyt päivä riittää,
Yksi lisää yli käänteessä liitää.
En tiiä minne kuulun mut täällä nyt seison,
Kaikki juntit te voitte pitää sen mitä teill on.
Miks olen voin kurkkaa oveen,
Tai jos et tajuu mun mieltä, Siperia opettaa.
Sori jäbät meikän on taas mentävä,
Mut miehen täytyy tehdä mitä sen on tehtävä.
Sisällä kaipuu, tie sumee,
Minä ja gubee vaipuu uneen. Uneen Maisemat menee ja tulee,
Kiskot kolisee,
Mihin ne muo viekään, vain luoja tietää,
Kaipa kotini on tienpääl.
Pojalles Moskovaan, ei näyhty vuosiin,
Piti tulla moikkaan aitimuorii.
Jos et hahmota, niin se on kaks kertaa
Suomi mit tääl on ihmisii.
Päällä niin kuin isillämme enninkin
Rupla, Vodkaa ja Borsii ja .
Ilmakehässä paskaa ja petroolii,
Täs onnenpyörässä enemmän rosvosektorii.
Paljon siitä mitä näät on retroo
Toisin kuin Suomessä tääl on oikeeta gettoo
Kadun miehet nukkuu metroissa
öisin liikkuu mitä kummallisimissa mestoissa
Käsityön, harva läpi lyö,
Mutta kremlin tähti loistaa läpi yön.
Hiustyyli vie mut takas kasarille
Mä otan käsitaksin mut en tie ees minne
En tiiä onks tää koti-ikävää
Outo tunne ku ei elä kotonaan missään
Lähellä on tunne se, mut en sitä nää
Sekavii fiiliksii vaikea pitää sisällään
Joskus olin niin sisäänpäin kääntynyt
Kuin peto nääntynyt, laumastaan kääntynyt
En tiiä onko omamaa mansikat kypsii,
Kuluneet valokuvat ei vastaa mun kysymyksiin
Syvällä ajatuksissa hukkumaisillani
Täältä ettin sukulaisiani,
Yksi asia on varma ja pystyn sen lupaamaan
Ei mikään valtion lippu saa mua kumartaan.
Katto pään päällä mut jotakin vailla
Sitä mikä pistää itteensä uraan sotilaita
Kun routa tekee tuloaan näillä mailla
Mun on aika lentää pois muuttolintujen lailla.
Uneen