(Säv. & san. Vee-Pee Lehto, 1982)
Kun mä maalta tulin kaupunkiin ja löysin sulhasen,
Mietin en oo rinnallas mä minkään arvoinen.
Puheillas mut hurmasit ja suurta näytellen
Kihlat ostit mulle maat ja taivaat luvaten.
Kesäillan lämmössä me häitä juhlittiin.
Onnellinen olin, et mä pääsin naimisiin.
Mutta arjen harmauteen mä viimein heräsin,
Kun syksyllä jo ensi riidat kanssas riitelin.
Oot mustankippee pikku-poika etkä mikään mies.
On tämän tytön mitta täysi, yksin kulje ties .
Hei, mamman poika pikkuinen mä huomasin jo sen.
Voi, että kun sä osaat olla mustasukkainen.
Oot mustankippee pikku-poika etkä mikään mies.
On tämän tytön mitta täysi, yksin kulje ties .
Sun lapsellista käytöstäs mä enää kestä en.
Oot kaikesta niin toivottoman mustasukkainen.
Niin kuin purjelaivaa pullossa, sä mua säilytit.
Lähiöstä lähiöön sä kultaas kyyditsit.
Itse illat juhlit luona jonkun kaverin.
Niin kauan koitin olla kanssas kärsivällinen.
Pikku-vaimon roolia mä vedin vaieten.
Kunnes väsyin kaikkeen, päätin tää ei tähän jää.
Lähden maalle takaisin, tää ei oo elämää.
Oot mustankippee pikku-poika etkä mikään mies.
On tämän tytön mitta täysi, yksin kulje ties .
Hei, mamman poika pikkuinen mä huomasin jo sen.
Voi, että kun sä osaat olla mustasukkainen.
Oot mustankippee pikku-poika etkä mikään mies.
On tämän tytön mitta täysi, yksin kulje ties .
Sun lapsellista käytöstäs mä enää kestä en.
Oot kaikesta niin toivottoman mustasukkainen.
Oot mustankippee pikku-poika etkä mikään mies.
On tämän tytön mitta täysi, yksin kulje ties .
Sun lapsellista käytöstäs mä enää kestä en.
Oot kaikesta niin toivottoman,
Kaikesta niin toivottoman mustasukkainen.