Taikayö Unelma öinen Hetki tuo Ei palaa, ei Taikayö Kuutamovöinen Rintani rauhan se ainiaaks vei Taikayö Kerran vain suotu Sille ken Ymmärtää sen Taikayö Haaveeksi luotu Onnea kaipaavain ihmisien Keltainen kuu Silloin välkettään loi Lehtevä puu Meille suojansa soi Yön kukat valkeat tuoksuessaan Loistivat tähtinä pinnalla maan En taikayötä mä unhoita, en Mistä ja milloin taas löytäisin sen Taas tuli aamu niin arkinen, oi Nyt taikayötä en löytää mä voi Taikayö Unelma öinen Hetki tuo Ei palaa, ei Taikayö Kuutamovöinen Rintani rauhan se ainiaaks vei