Minä kesällä keinussa kerran Kevätkukkaista soudattelin Ja lempesi toivossa illoin Aina luoksesi kaipaelin Silloin onneni kevättä ootin Sinun silmiesi säteilyyn luotin Sinun tummaista tukkaasi illoin Aina hellien hyväelin Kerran lehdossa keväisen illan Luona siintävän tuon salmensuun Olin syliinsä vaipunut silloin Pois unhoittain nyt kaiken muun Minä lempensä huumassa silloin Kuin uinuva kukkanen illoin Näin silmissä lempensä hurman Jota koskaan en unohtaa voi On kulunut kesästä kauan Ja se keinukin lahonnut lie Ja hukkunut varmaankin polku Joka kesällä keinulle vie Milloin saanen taas nähdä mä kukkaa Milloin helliä tummaista tukkaa Oi, kerran jos tiemme viel' johtais Tuon rakkahan keinumme luo Milloin saanen taas nähdä mä kukkaa Milloin helliä tummaista tukkaa Oi, kerran jos tiemme viel' johtais Tuon rakkahan keinumme luo