Ei rakastanut mua äiti, ei isä.
Eikä edes mummoni.
On elämä minua vain kolhinut,
Kaikki päähän potkineet.
Kun olin pieni, kaikki mua haukkui.
Nyt mulle aina nauretaan.
Olen täysin epäonnistunut yksilö,
Jo kehdossa tuomittu.
Kertosäe:
Olen maailmassa aivan yksin,
Niin yksin ja surkea.
Ei iloja ole mulla koskaan,
Pelkkää murhetta elo on ain.
Kun olin joskus nuorena tansseissa,
Aina vain seinäruusuja hain.
Mutta hekään eivät minusta välittäneet,
Ja aina minä pakit sain.
Kerran pääsin minäkin kihloihin
Ja häätkin vielä sovittiin,
Vaan juuri ennen kirkonmenoja
Karkas morsiamein Kanadaan.
(Kertosäe)
Elämäni on ihan koko ajan ikävää
Ja kaikin tavoin masentavaa.
Vaikka hyvin ei kyllä mene muillakaan,
Silti minä olen epäonnistunein.
Olen kurjan kohtalon merkitty mies
Ja alistunut tappioon,
Vaan joskus vielä kuljen meren rannalla
Ja syön siellä pastillin
(Kertosäe)
...pelkkää tuskaa tieni on.