Kun kerran metsässä kuljeksin
Hämärän tulleen huomasin
Ja puiden lehdet olivat pudonneet
Ja sumupilvet laskeutui
Ja ympärilleni kietoutui
Ja taivaan linnut olivat vaienneet
Mikäs paikka tämä oikein on
Näin usvametsän aution
Ja silloin kuulin laulun ihmeellisen (laa-la-la-la-laa)
Ja huomasin metsässä neitosen
Ja se neitonen oli surullinen
Ja poskellaan mä näin kyyneleen
Usvametsän neitonen
Hän kertoi läpi kyynelten
Tarinansa surullisen
Ja se oli niin ihmeellinen
Että minä ymmärtänyt oikein en
Oon usvametsän vanki tän
Ja ainiaaksi tänne jään
Vaikka viihdy täällä en mä ollenkaan
Tahtoisin mennä pois
Kauniimpaa varmaan muualla ois
Mutta löydä en kai tietä milloinkaan
Lähdepä sitten matkaani mun
Röllimetsään opastan sun
Siellä kukkii metsä ja puut
Ja laulaa lintujen suut
Niin laulaa lintujen suut
En poistua täältä saa
Tää on minun kotimaa
Vaikkei ruoho täällä enää kasvakaan
Jos ajatella kauniisti
Sä osaisit niin varmasti
Saisit kaikki kukat kukkimaan
Mutta enhän minä kauniita
Osaa paljon ajatella
Kun tuhma täytyy olla mun
Minä muuten auttaisin sun
Muuten mä kyllä auttaisin sun
Voi eikö kukaan kaunista
Osaa enää ajatella
Vain niin voi tämän metsän pelastaa
Jos yrittäisit kuitenkin
Mä iloiseksi tulisin
Ja kauniiksi myös muuttuis tämä maa
No minäpäs koetan ajatella
Jotain hyvin kaunista
Rakkaus ja ystävyys
Ne ovat kauniita
Nehän ne ovat kauniita
Nyt linnut tulevat takaisin
Kai huomaat sen jo sinäkin
Ja puiden lehdet ovat kasvaneet
Metsä jälleen kaunis on
Ei kukaan ole onneton
Ovat kaikki tänne takaisin saapuneet
Ovat kaikki tänne takaisin saapuneet
Ovat kaikki tänne takaisin saapuneet