Taival tyynen yön jälkeen
Hurmaa virralla veen
Kuulostellen katveeseen
Niin oudon hiljaiseen
Taaempaa tuo laulu leivon
Mieleen menneen maan
Sen kauimmaisen kaiun
Kuulee uuden rannan taa
Vieläkö vaan
Voimallaan se verhoaa?
Ooo... ooo... ooo... viel voimallaan se verhoaa
Ooo... ooo... ooo... kuin kietois kaipuun laulullaan
Ooo... ooo... ooo... vaan voimallaan se verhoaa
Ooo... ooo... ooo... viel kauempaakin kaiullaan
Henget huhtoo huutelee
Vaistotkin vangitsee
Kuiskailee, johdattelee
Kauneuden näyttelee
Taaempaa tuo laulu leivon
Mieleen menneen maan
Sen kauimmaisen kaiun
Kuulee uuden rannan taa
Vieläkö vaan
Voimallaan se verhoaa?
Ooo... ooo... ooo... viel voimallaan se verhoaa
Ooo... ooo... ooo... kuin kietois kaipuun laulullaan
Ooo... ooo... ooo... vaan voimallaan se verhoaa
Ooo... ooo... ooo... viel kauempaakin kaiullaan
Näin Äiti maa vie vaeltajaa
Voimansa saa maa paljastaa
Hallalta lainaa, viherverhoaa
Jään Äiti maa saatella saa
Suloinen tie vie vaeltajaa