Ei löydy enää sijaa katkeruudelle, joka ennen kaiken hyvän painoi maan alle. Vain sanoja, jotka tarkertuivat kurkkuuni, jota patoamaan en pysty enää sisääni. Toinen lähtee kulkemaan, toinen aina puhuu vaan, Eikä mitään ehdi tekemään, elämäänsä elämään. Ethän eksy maailmaan, risteyksiin joissa rohkeus punnitaan Ehkä vielä kohdataan ennen kuin toivosta luopuu kumpikaan Jos löytyy uskoa tarpeeksi unelmaan, Kyllä haavat suurimmatkin umpeen ommellaan Koittaa päivä, jolloin rauhanlippu nostetaan, Vaikka ystävyys unohtuisi ei se kuole hautaan Yhden asian sanon vaan, yhden, sitten rauhan saan Kun tuulenvire nostaa lipun liehumaan Ethän eksy maailmaan, risteyksiin joissa rohkeus punnitaan, Ehkä vielä kohdataan kun pilvistä puhtaaksi puhallat taivaan, Ethän eksy maailmaan, risteyksiin joissa rohkeus punnitaan, Ehkä vielä kohdataan ennen kuin toivosta luopuu kumpikaan