Sä olit yksin, hylättynä ilman laumaa.
Taisteluarvet kylkiä koristi.
Murisit mulle, mut annoit hihnaan sut laittaa.
Jalkojen juureen kerälle nukahdit.
Silmäsi viisaat näyttävät syvälle sieluun.
Niissä on jotain tuttuu, niin kaunista.
Mut varoittamatta sun hyvä tuulesi muuttuu.
Pelkosi syttyy ja vihaan leimahdat.
Meillä asuu kaksi koiraa, lempee ja raivotautinen.
Kummalle niistä annat ruokaa, kummalle teet palveluksen?
Toinen niistä voittaa, toinen niistä jää tänne asumaan.
Kumpaa sinä hoivaat, kilttiä vai häijyä haukkuvaa?
Mitä sinä kaipaat, rakkautta vai raateluhampaita.
Mitä sä haukut, mitä sä pelkäät?
Mitä sä haukut, mitä sä pelkäät?
Sun ei tarvitse olla se vihainen kärsivä
Rakki, joka hädissänsä puree kättä ruokkivaa.
Tässä oon yhtä pihalla mut sydän auki, ja
Odotan, että oot valmis luottamaan.
Meillä asuu kaksi koiraa, lempee ja raivotautinen.
Kummalle niistä annat ruokaa, kummalle teet palveluksen?
Toinen niistä voittaa, toinen niistä jää tänne asumaan.
Kumpaa sinä hoivaat, kilttiä vai häijyä haukkuvaa?
Mitä sinä kaipaat, rakkautta vai raateluhampaita.
Mitä sä haukut, mitä sä pelkäät?
Mitä sä haukut, mitä sä pelkäät?
Hei älä hauku, hei älä pelkää!
Kumpaa sinä kaipaat, rakkautta vai raateluhampaita?
Hei älä hauku, hei älä pelkää!