Oli kerran vene Joka kuherrellen toiselle vannoi: Sä kaunehin oot päällä veen Kanssas kelluisin Taikka lullaisin Niinkuin veneet tietenkin. Ja toinen vene sanoi: Tulen tottakai mä sun myötä tuuleen Ystävä kallistetaan Vastahangataan Tehdään mitä vaan Niinkuin veneet konsanaan. Jos tuuli tyyntyykin Voimme tietenkin Riisua purjeet Ja ankkuriin levolle käydä myös voi. Kiiltää lakkaus Viiltää rakkaus Aaltojen harjaa Liplatus lemmen vain keulassa soi Oi oi oi... Sitten saamme yhden Taikka ehkä kaksi pienoista jollaa Perässä jokeltaen Vanavedessä Napaköydessä Se on tapa veneiden. Sitten suunnataan Ehkä satamaan avioliiton On vaja siel vaatimaton Kylki kyljessä on Onni pohjaton Niinkuin veneillä vain on.