Aavan puhinaa, Tuulten huminaa Soi puissa liki ikkunaani Saatellen minut unen rauhaan, Ylimaalliseen, Sen ranta levon suo Jos mieli tyyni on, jos tunto tuskissaan Ei hakkaa kallioon kuin vene Kun se tempoo kiinnikkeitään. Tiedän: kun vain aina työsi uskotun Niin hyvin teet kuin voit Niin rauhan saat, kun rauhaa tarvitset Kun iltaan sielun aallot tyyntyy. Aavan pauhinan, Tuulten huminan ne kuulen vielä kun Valo katoaa.