Hän lauloi äärettömyyksistä Joissa kohtisuorat viivat koskettavat jälleen toisiaan Ja kaiken moninaisuudesta Joka kumpuaa vain kaiken yhteydestä Eikä ole ainetta, jossa ei ole henkeä Eikä palavaa soihtua, joka ei olisi ihmisen vertauskuva Mutta enin hän lauloi elämän katkeamattomasta ketjusta Joka kiertää iäisyydestä iäisyyteen Joka kimaltelee aamuruskon kullassa ja vipajaa Meitä vastaan tähtiöisen metsälammen syvyydestä Eikä ole pääsyä siitä pois eikä siihen sisälle Mutta me itse voimme muuttaa pakkomme vapaudeksi Pakkomme vapaudeksi (vapaudeksi, vapaudeksi, vapaudeksi, vapaudeksi)