Maa alla jalkojen kuin sirpaleet Jotka käteeni viiltävät janan elämän Pirstoutuneen mua satuttaa Revittyihin vaatteisiin kietoutunut Kahleet elämän viitoittavat kulkijaa Viekää pois tuo kuolema ♪ Kirkas taivas meren yllä Syleillen sen avaruus Korkeuksiin kauneus kohoten Ei kukaan voisi meitä satuttaa Ei nyt, ei koskaan ♪ Ja niin taakse jäivät päivät ilon sen sekunnin Kun pimeys nousi ylös kuohuistaan Repi auki kaiken pahan jo pois menneen Ei kukaan voi saada tuntemaan rakkautta Jos elämä jo kuollut on Ei pilvilinnaa kestävää unelmaa Luoda päälle sortuvan maan ♪ Alla taivaan Alla taivaan särkynyt Niin viaton yhä elossa Niin repii sisäinen pimeys Kyntensä taistoon teroittaen Iskien miekkansa jäiseen maahan todistaen Alkakoot vaikeudet, väistykööt valkeus Ei kukaan voi saada tuntemaan rakkautta Jos elämä jo kuollut on Ei pilvilinnaa kestävää unelmaa Luoda päälle sortuvan maan