Kasvoi vuoren rinteellä puu Minä tunsin hyvin sen Sen yllä loisti veljensä kuu Joka yö puun luo palaten Ja kerran rakastui puu Pieneen pääskyseen Suli hymyyn hiljalleen suu Kun pyysi lintua vaimokseen Syksyllä Juhlat vietettiin Lehdet putosivat puusta Kun kuu ja minä Häitä todistettiin Vanheni vuoren rinteellä puu Vaan tiesi onnensa löytäneen Piti kädestä hauras linnunluu Antoi voimaa juurille sen Talvella Lintu tunsi Etelän kaipauksen Aamulla huomasi Maan valkeaan peittyneen Kuoli vuoren rinteellä puu Ja vierelle pääskynen Itkimme silloin minä ja kuu Puuta ja lintua halaten