Taasko maanantai ja sataa samaa rataa Viikot valuu ruumis hiljaa hajoaa Taasko maanantai ja sataa ansaan juuttuu maahan Sortuu syviin vesiin katoaa Miksi tänne koskaan synnyin miksen kuollut äidin kohtuun tai vain nukahtanut Kehtoon lehtoon tummaan uinumaan Lohtuun kuolon keinumaan En ois ketään koskaan lyönyt lupauksiaan Syönyt kukaan toisen kanssa sua nähnyt Jäänyt murhe astiaan olis maljaan turhan Katkeraan Taasko maanantai ja sataa samaa rataa Viikot valuu ruumis hiljaa hajoaa Taasko maanantai ja sataa ansaan juuttuu maahan Sortuu syviin vesiin katoaa Jäänyt ois myös kuulematta laulut tuulen Tuntematta nauramatta naurut suuret Suudelmatkin maistamatta huulet kuumat Koskematta Ehkä vielä virren veisaan ehkä kerran Lentoon lähden poutasäähän päälle pilven Siivilleni leijumaan korkealle kellumaan Ehkä vielä virren veisaan ehkä kerran Lentoon lähden poutasäähän päälle pilven Siivilleni kellumaan korkealle kiljumaan