On elämäni välillä ollut yhtä vuoristorataa Pieleenkin on mennyt melkein kahta sataa Unelmien sirpaleita, puolukoita, karpaloita Lakkoja en löytänyt mä elämäni soilta Hiljaisuuden retriitti ei ollut minun meriitti Katsoin silti peiliin se oli lohjennut Onko elämäni leili liikaa läikkynyt Saattaa olla että ehkä olen hieman tyrinyt Refrain: Vettä sataa, räntää sataa, sataa kyyneleitä Myönnän ettei aina ole oltu enkeleitä Sun rinkeleitä, mankeleita kaipaan kuitenkin Etkö mua ottais takaisin Refrain2: Pienet linnut oksille jäätyneet Eikö luonto voisi heitä armahtaa Miehen kyyneleet poskille päätyneet Eikö nainen voisi miestään rakastaa Turhuudet maailman nuo harharetket mun Kauas ulapalle vei sylistäsi sun Vaikka petaa niin kuin makaa ei se silti mitään takaa: Epäonni mua jahtaa, ensin eestä sitten takaa Refrain Refrain2