Kuka onkaan tuo nainen mun edessäin,
Se onkensa heitti, mä koukkuun jäin,
Nyt se sapuskaa laittaa mun messissäin,
Ja ipanat vaunuissa puskee tuulta päin.
En sua tuntenut kulmalla ostarin,
Silti paikkasi löysit mun vierelläin,
Samaan suuntaan lähdimme kulkemaan,
Mutta askeleen verran mä taakse jäin,
En nähnyt sua eilen kun kassien keskeltä,
Eteiseen tietämme raivattiin,
Me kaivattiin kenties vain rahtusta rauhaa,
Ja rohkeutta katsella silmiin
Kunpa kuulisit nainen kuinka laulan mä sulle,
Kun katselen kaulasi kaarta,
Tänä yönä ymmärtää merimiehen mieli,
Miten onni on lähellä niin,
Ei katseemme kohdannut myrskyjen silmässä,
Selkenee taivas jo yötä päin,
Ei kohdannut mannerta silmämme aamullakaan,
Soi pilviä päin
En nähnyt sua eilen, vaikka hiuksesi laitoit
Ja pukeuduit parhaimpaan kolttuun niin,
Vaikka laskut oli kerrankin pöydältä pois,
Ja nuorimmainenkin nukkuu
Kunpa kuulisit kuinka täällä laulan mä sulle,
Kun katselen taivahan kaarta,
Tänä yönä ymmärtää merimiehen mieli,
Miten onni on lähellä niin
Kuuletko nainen kuinka kaiholla äänellä,
Laulaa tää entinen merien mies,
Kuuletko kuinka on ääneni kirkas,
Kun laulaa tää tuhanten tuulien mies
Mistä lauletaan, tuulet kun tyyntyneet on,
Ja lakanat viikattu loppuun niin,
Vielä jatkuuko arkemme arvaamaton,
Jonka tahtoomme niin taivuttiin,
Kunpa tohtisin nainen aina laulaa mä sulle,
Ja koskea kaulasi kaarta,
Kuinka helposti haavoittuu merimiehen mieli,
Nyt kun onni on lähellä niin
Kuuletko nainen kuinka kaiholla äänellä,
Laulaa tää entinen merien mies,
Kuuletko kuinka on ääneni kirkas,
Kun laulaa tää tuhanten tuulien.
Kuuletko nainen kuinka kaiholla äänellä,
Laulaa tää entinen merien mies,
Kuuletko kuinka on ääneni kirkas,
Kun laulaa tää maailman onnekkain mies