Kauas taakse jäänyt kaupungin äänet kaipuuna kaamokseen,
Yksinäiset hetket, pitkät korpiretket miehen on karaisseet,
Maisemat kun vaihtui, kiire, melu haihtui huurteena pakkaseen,
Perkeleet ja piina, menneisyyden viima hankeen on hukkuneet.
Huurteena, pakkaseen.
Tuntemattomille, autioille teille,
öiden yksinäisyyteen,
Häipyy kaikki turha, haihtuu kiire, harha
Kaikuina kaamokseen.
Myrskyn merkit nähty on,
Luonto kylmä, armoton,
Nöyräksi se polkaisee,
Joskus miestä palkitaan,
Armon antaa valollaan
Mieleen musta valkoiseen
Tuntemattomille, autioille teille,
öiden yksinäisyyteen,
Häipyy kaikki turha, haihtuu kiire, harha
Kaikuina kaamokseen.
Kaipuina, kaamokseen
Huurteena pakkaseen
Kaikuina kaamokseen
Huurteena pakkaseen
Armoton on erämaa
Sinne mieli vaeltaa
Kauas ja karuuteen
Vyöhykkeellä vaarojen
Siellä soiden korpien
Seutu yksinkertainen
Perkeleet ja piina, kiireet ja harha
Hankeen on hukkuneet.
Kaupungin äänet kauas on jääneet kaipuina kaamokseen.
Hanki vielä kantaa kohti taivaanrantaa
Suuntaa hän pohjoiseen
Päivä toinen toistaan,
Myöhemmin ne loistaa,
Jäljet johtaa kevääseen.
Поcмотреть все песни артиста