Luen kirjaas ihminen
Ei ole kehuttavaa
Ruudin katku sotien
Sua aina seuraa
Olet ahne kylläinen
Et kai juuri koskaan
Eloon jääneet metsien
Vaihdat rahan roskaan
Juokset ryntäät etuilet
Aina ennen muita
Pitää olla ihmisen
Piittaamatta muista
Ja kun loppu häämöttää
Harva mitään huomaa
Ymmärrystä vailla hän
Jumaliinsa luottaa
Sokeasti luottaa
Aloitat, lopetat
Mutta mitä lopulta viivan alle jää
Sinusta jälkeen
Rakennat, tuhoat
Ja käännät selkäsi
Päätöksille joss' ois vähänkin järkee
Laajennat, korotat
Ja tapat tieltäsi kaiken kauniin
Mitä maailma kantaa
Sokeudut, unohdat
Mikä on elämä
Missä on voimasi
Mitä se antaa
Luen sivun viimeisen
Ei tää hyvältä näytä
Harvat omaa viisauden
Harvemmat sitä käyttää
Kateus, viha, ahneuskin
Ne jää meistä jälkeen
Toteemeina ihmisen
Tuhkakasan päälle
Tuhkakasan päälle
Aloitat, lopetat
Mutta mitä lopulta viivan alle jää
Sinusta jälkeen
Rakennat, tuhoat
Ja käännät selkäsi
Päätöksille joss' ois vähänkin järkee
Laajennat, korotat
Ja tapat tieltäsi kaiken kauniin
Mitä maailma kantaa
Sokeudut, unohdat
Mikä on elämä
Missä on voimasi
Mitä se antaa