Me soudimme vanhaan saareen
Istuimme kehään muinaiseen
Kannoimme kukkulalle padan
Kehitämme uuden alkemian
Näimme kaikki saman unen
Aikakirjan mahtavan
Neljä Kainuun tietäjää
Näytti meille siitä kaavan
Toimeenpanemme loitsun sen
Kohta herää uusi ihminen
Hän saa tiedon ja rikkauden
Kohta tunnemme kaiken kosmoksen
Voimme ajoissa ja maailmoissa rauhassa vaeltaa
Kurkistamme vanhimpien mysteerien taa
Hetken muistamme vanhaa aikaa
Kun työtä ei riittänyt ahkerallekaan
Talvi oli raskas ja lyijynharmaa
Julma ja karu oli urhojen maa
Vanhalla mantereella vielä sotarumpu soi
Varjossa rauniokaupungin väki ilotta karkeloi
Siellä sisar rakentelee sisarelle ansaa
Rautainen nyrkki alistaa taas väsynyttä kansaa
Hetken muistamme vanhaa aikaa
Kun työtä ei riittänyt ahkerallekaan
Talvi oli raskas ja lyijynharmaa
Julma ja karu oli urhojen maa
Me leijumme kosmoksessa
Ei kuolemaa tarvitse paeta
Missä aikaa ei tarvitse huijata
Ei mene montaa vuotta kun meitä ei enää muisteta
Silloin katsomme hymyillen ihmisen aikakausia
Me unessa saimme vastauksen
Voimme luoda uuden ihmisen
Hän saa tiedon ja rikkauden
Kohta tunnemme kaiken kosmoksen
Voimme tähdissä ja planeetoilla rajoitta matkustaa
Kurkistamme vanhimpien mysteerien taa
Hetken muistamme vanhaa aikaa
Kun työtä ei riittänyt ahkerallekaan
Talvi oli raskas ja lyijynharmaa
Julma ja karu oli urhojen maa
Kohenna tulta, kaada vettä enemmän
Me emme vaadi liikaa, vain uuden elämän
Syömme outoja sieniä, valvomme öitä
Katselemme muinaisten käsien töitä