En pysty olemaan, tahdon vain rakastaa
Veri sakenee, mutta arpeni syvenee
Tuhat asiaa joita ulos en saa
En pysty enkä osaa edes oikein aloittaa
En pysty olemaan, tahdon vain rakastaa
Veri sakenee, mutta arpeni syvenee
Tuhat asiaa joita ulos en saa
En pysty enkä osaa edes oikein aloittaa
Miksi aina pimeässä näen paremmin
Miksei huutoni koskaan kuulu
On pakko mennä vaikka tahtoisinn jäädä
Sävelille päässäni en voi mitään
Syvissä vesissä
Naaraiden pesissä
Mustassa veressä, ylpeyden hovissa, nousee malja ruhtinaiden
Taakse tähtien, tyhjään pimeään
Yöhön Kylmään, sieluni hautaan
Se palaa muttei lämmitä
Sydäntä ei voi järkeen kahlita
Käärmeet saapuu, tuskan ne tunnistaa
Suomut kiristävät
Kaulaa kuristaa
Pelko kasvaa ja rintaa puristaa
Pieni käsi ei unohda
Se jälleen minuun tarttuu
Ja tuska hetkeksi taittuu
Voiko joskus vain olla hiljaa
Voiko odottaa auringon sammuvan
Miksi pimeässä näen aina paremmin
Hiljaisuudessa kuulen kaiken
Syvissä vesissä
Naaraiden pesissä
Sykkii valtikka rakkauden
Mustassa veressä, ylpeyden hovissa, nousee malja ruhtinaiden
Taakse tähtien, tyhjään pimeään
Yöhön Kylmään, sieluni hautaan
Se palaa muttei lämmitä
Sydäntä ei voi järkeen kahlita
Kylmä sade
Naamani huuhtoo
Vaan ei pysty pesemään
Mitään pois
Yö on pitkä
Jos aamua pelkää
Syvissä vesissä
Naaraiden pesissä
Syvissä vesissä
Naaraiden pesissä
Mustassa veressä, ylpeyden hovissa, nousee malja ruhtinaiden
Taakse tähtien, tyhjään pimeään
Yöhön Kylmään, sieluni hautaan
Se palaa muttei lämmitä
Sydäntä ei voi järkeen kahlita
Syvissä vesissä
Naaraiden pesissä
Sykkii valtikka rakkauden
Mustassa veressä, ylpeyden hovissa, nousee malja ruhtinaiden
Taakse tähtien, tyhjään pimeään
Yöhön Kylmään, sieluni hautaan
Se palaa muttei lämmitä
Sydäntä ei voi järkeen kahlita