Kaupunki nukkuu
Ei hengitä edes
Liikuta evääkään
Joki on ruskee
Sen pohjassa makaa
Ruostuneet luurangot
Enkö mä saa
Sua koskaan palaamaan
Takaisin sinne
Missä laivat ei kulje
Ja lainehtii vilja
Kävelen rantaan
Ohi tuomiokirkon
Ja lehmusten vartion
Ilma on tiivis
Peittona päällä
Meidätkin erottaa
Enkö mä saa
Sua koskaan palaamaan
Takaisin sinne
Missä tähdet on kirkkaat
Ja askeleet vakaat
Vie mut takaisin sinne, missä maisemat muuttuu
Metsäteille salaisille, joilta katuvalot puuttuu
Vie mut takaisin sinne, vie mut takaisin sinne
Ja kaukana
Mä oon kotona
Mun haavemaa
Pois katoaa
Ja vuosien
Nään vaihtuvan
Kaipaukseen hiljaiseen, hiljaiseen
Sä halusit kuulla vielä tarinoita
Palatseista veden alle vajonneista
Sarvivalaista, marttyyreistä
Mustan pitsiverhon sisään käärityistä
Vien sut aina samaan maisemaan
Mis päivät vaihtuu paljon hitaampaa
Rauniot saa rauhaa vaan rakastaan
Ja maailma saa maalaa vaan taulujaan
Muoto ja pinta: oksat, sammaleet
Tuoksut ja värit: pihkat, ohdakkeet
Kuunnellaan, suudellaan, muunnellaan
Salaisii viestejä vuorollaan
Auki auringonpolttaman paidankin napit
Kuin rikotut ristikkoikkunan lasit
Avoimet mielet ja suljetut kielet
Hymyssä liikkuvat aamuiset suupielet
Silti yksi ajatus jää lukematta
Meluun hukkuu laiva mitään sanomatta
Unohtumatta, kadottamatta
Oksista, sammaleista
Pihkasta, ohdakkeista
Muisteluista, kaarteluista
Pakoreiteistä, linnunluista
Maalattuja kasvoja