Niin kauan kuin me elämme, suo Herra että muistamme: myös meitä kuolo kohtaa.
Kaikilla on se edessä, vaik' emme tiedä hetkeä: tie kaikkein hautaan johtaa.
Oi, ihminen, oi ihminen, vain tuulta tavoittelet.
Terveenä täällä ollessaan ei moni muista kuoloaan, huolehdi sielustansa.
Hän maailmaa vain rakastaa, sen riistaa, kultaa, kunniaa, näin etsii onneansa.
Oi, ihminen, oi ihminen sun kuinka sielus' käypi?
Kun ruumis hautaan heitetään ja multaan mustaan peitetään sun saalis katoaapi.
Ei mitään täältä mukaan saa, ei mainetta, ei mammonaa, sun kaikki unhottaapi.
Oi, ihminen, oi ihminen, vain tuulta tavoittelet.