Tuli kerran myrsky, vei kaiken siltä Mitä sillä koskaan oli ollutkin. Silloin se päätti, kerran se on herra. Nuo voimat orjina palvelee. Kesken ei saa jättää. On vain jaksettava. Matohan olin, mutta kekseliäs. Niin sukuni laajalle levisi. Tuhansia vuosia uutterasti töitä, Lopuksi sain mitä ansaitsin. Kesken ei saa jättää. On vain jaksettava. Kohta ei matkaa jäljellä enää Mihinkään. Kunnianarvoisasta on nyt tullut vanha, Tehnyt työnsä, voi poistua. Seuraavien vuoro jatkaa rakennusta, hyvä Perustus on valmiina. Minulle ei jäänyt yhtään salaisuutta minkä Voisin vielä selvittää... Itseään säästämättä, kaikki edestämme, Enää autuus odottaa. Vannotti jokien kääntäjä, Tulvan, aaltojen haltija: Älkää antako niiden koskaan virrata vapaina!