Olet Koitere helmi sä Karjalan maan Ei muualla vertaasi lie Joka löytänyt rantasi on matkallaan Hän muistoja mukaansa vie Kun sylissä vaarojen aaltosi soi Tai tyynenä yö unelmoi On vuoroin sun lauluusi onnellinen Tai murhe on soinnuissas sen Nyt tiedän vaan Ei milloinkaan Ei sydän jättäisi kaipuutaan Taas uudelleen Näin matkaa teen Yhä rannalla Koitereen Monet saaresi Koiteren näin matkallain Ja siintävät laineesi nuo Oman helmeni löysin myös kulkiessain On vieläkin aarteeni tuo Hän keskellä korpien hohdetta loi Ei mielestään jäädä se voi Hän helmistä kaunein kuin Koitere on Niin kallis ja korvaamaton Nyt tiedän vaan Ei milloinkaan Sydän jättäisi kaipuutaan Taas uudelleen Näin matkaa teen Yhä rannalla Koitereen