Villi Pohjolan maa Näköpiirini saa Ikimetsä ja virtojen nauha Villi Pohjola on Poluton, rajaton Juuri siksi se täynnä on rauhaa Villit virran on veet Sadat sen syvänteet Ne on uhkana miehen ja purren Kosken kuohuissa kai Moni hautansa sai Mutta täällä ei muistella surren Villi korpikin on Suuri, koskematon Ja sen herranana kontio kulkee Satavuotias puu Viel on taimi, ei muu Jonka suuremmat Suojiinsa sulkee Villi Pohjola on Poluton, rajation Karu vierasten silmillä nähden Miksi kuitenkin vaan Sua rakastetaan? Kenties sittenkin Rauhasi tähden