Kasvoi kaksi niin kaunista kukkaa Ja ne vierekkäin kukoistivat Se toinen oli vaalea ruusu Mutta toinen oli orvokki vaan Sattui kerran, että kulkuri nuori Näki orvokin unhoitetun Hän ilolla orvokin taittoi Ja painoi sen povellensa Nautti orvokki onnesta silloin Kun olla sai armaanansa Kun näki, että lempeä Luoja Ei hyljännyt halvintakaan ♪ Vaan hetken tuota onnea kesti Kun hän orvokin unhoitti pois Sillä kulkija nyt vasta huomas Että ruusuhan kauniimpi ois Minä muistan sen syksyisen illan Kun kuu oli kauneimmillaan Ja silloin tuo vaalea ruusu Istui armaani polvella Minä näin, kun hän suudelman painoi Minun armaani huulille Ja nuo valkoiset pienoiset kädet Kiertyi armaani kaulalle ♪ Oi, orvokki, orvokki rukka Miksi synnyit sä maailmahan? Sinä oletkin kaihojen kukka Niin hyljätty, yksinäinen ♪ Niin hyljätty, yksinäinen