Auran aallot hiljallensa laskee
Niin monivaiheisena merehen
Sen rannal istuu poika vankilassa
Menneisyys tarjoo hälle muistojaan
Mennyttä on mun nuoruuteni aika
Mun kukoistuksein, kaikki kunnia
Kuin vesi pienoisesta purosesta
Tai kukat vihreältä nurmelta
Mä kasvoin niin kuin kukka kalliolla
Jot illan vieno tuuli häilyttää
Kun syksyn myrsky kulkee raivopäissään
On tempaava tuon kukan mukanaan
Vangittu oon mä vuotta kaksitoista
Mä poika alta kahdenkymmenen
Suljettu on mun nuoruuteni aika
Nyt tähän synkkään vankikomeroon
Äitini varmaan mua syleillessään
Haaveili tulevaista onneaan
Oi, äiti, äiti älä soimaa lastas
Vaik haaveilusi häipyi vankilaan
Maailman polut täynnä kyyneleitä
Miks minut murheet tiellä yllätti
Sain nauttia vain hetken nuoruudesta
Kun maailman ilot minut vietteli
Anna anteeks kurjat rikokseni
Sit kyynel silmin anteeks anelen
En saa mä muuten vankilassa rauhaa
Oi vastaa äiti, vastaa minulle
Vanki raukka laulun laulahtaapi
Hän vastausta turhaan odottaa
Vain raudat raskaat maahan helähtääpi
Vastaus kolkko niistä kajahtaa
Vankilasta vapahaks kun astun
Niin auran aallot on mua vastassa
Niin hiljaa, hiljaa vaivun aaltoin alle
Oi, äiti älä kaipaa lastasi