Maailman rantoja kulkeissaan
Meinata ei saisi milloinkaan
Meinaten meneminen mietteeks jää
Miete ei mieltä voi lämmittää
Elämäni ohjeeks jo mammalta sain
Lauseeni mi seuraa matkallain
Ja nytkin se kaikuu lauluistain
"Paras on kun menet etkä meinaa"
Tyttökin oli mulla hetken vaan
Häntä en unhoita milloinkaan
Kevät oli kaunis ja kukkia maas
Kulkurinkaihot ne nousivat taas
Heilani huokasi: "poltetta vaan
Kulkija tuntee suonissaan"
Oi miten rintaani riipaisikaan
"Paras että menet etkä meinaa"
Rakennuksen monttua työkseni tein
Laiskasti lapiota maahan vein
Kurkien lentoa hetkeks vaan
Istahdin lankulle katselemaan
Laiskurin tittelin siitä mä sain
Lopputili laiha nyt kourassain
Mestarin neuvoa kuulla sain
"Paras on kun menet etkä meinaa"
Junassakin meinasin matkustaa
Penkillä hetkisen torkahtaa
Junailija herätteli lippunne hei
No kulkurin tikettiä löytynyt ei
Junaherra tuumi: "jo ihme se ois"
Vauhdissa lensin mä vaunusta pois
Istuma kohdassa tunsin mä vaan
Nyt mä kyllä menen enkä meinaa
Meinasin myöskin laulun tään
Laulella pikkusen pidempään
Mut kuulijat kuitenkin huokaa voi
Lauluni murhetta mustaa soi
Parempi kai jälleen se olla vois
Jos lauluni kanssa mä kuljen pois
Taivalta pitkää tallaamaan
Ja nyt mä sitten menen enkä meinaa
Ja nyt mä sitten menen enkä meinaa