Ken olet armas tähti, mi kauas merehen
Säteitäs yössä myrskyisessä heität
Sä hetkin olet kirkas ja hetkin sumuinen
Ja joskus loistos kokonaan sa peität
Oletko taivaan tähti mi silmin lempehin
Maan murehisiin katsot ja öiden vaaroihin
Ja lohduttelet harhaan eksyneitä
En ole taivaan tähti, yön tulitorni vaan
Majakka Hankoniemen rannikoilla
Mä johdan merimiestä, kun päivä jättää maan
Ja vaarat väijyy salakallioilla
Pimeenä, kirkkahana mun valon' vaihtelee
Kun merimies sen näkee hän iloll' aattelee
Se mahtaa Hankoniemen silmä olla
Vihainen myrsky huuhtoo mun juurtain ainiaan
Mut vahvoja se muuriain ei voita
Kuin vuoren seinä kestän mä myrskyt, aallot vaan
Ja vartioitsen poloisia noita
Sä, ihmislaps' myös ollos näin harrasmielinen
Sä johda eksyneitä kautt' elon myrskyjen
Ja valvo, lemmi, lohdutella koita
Sä, ihmislaps' myös ollos näin harrasmielinen
Sä johda eksyneitä kautt' elon myrskyjen
Ja valvo, lemmi, lohdutella koita