Vain merimies voi tietää miten luonto rakastaa Kun tuuli laivaa keinuttaa sen uneen tuudittaa Vain merimies voi tietää miten luonto kurittaa Kun myrsky laivaa ravistaa se ulvoo raivoaa Jos lyökin hurja kuohupää tai aalto hymyää Niin aina rinnan riemussa on myöskin ikävää Vain merimies voi tietää miten kaipuu kaukomaan Voi veren saada polttamaan sen tuntee suonissaan Vain merimies voi tietää miten kutsuu synnyinmaa Kun laiva jälleen samoaa päin kotisatamaa Jos lyökin hurja kuohupää tai aalto hymyää Niin aina rinnan riemussa on myöskin ikävää Vain merimies voi tietää miten neito rakastaa Kun kiertää monta satamaa ja aina uuden saa Vain merimies voi tietää miten jää tuo kaipaamaan Vaan silti aina muistoissaan on tyttö synnyinmaan Jos lyökin hurja kuohupää tai aalto hymyää Niin aina rinnan riemussa on myöskin ikävää