Meitä oli poikia vaikka mistä,
Oli Tölikasta, Sörkasta Rööperistä
Ja kaikki niin lemmestä hulluna
Sen Rööperin Raijan takia.
Raija oli tyttösistä parahin,
Vaikka kyllä se tiesi sen jo varahin.
Kun kuusitoista tuskin oli täyttänyt,
Oli monenlaiset lemmentemput näyttänyt.
Raija, Rööperin kukka, missä nyt lienetkään?
Lieköhän perinyt sun hukka, kenpä sen tietäiskään.
Muodot oli Raijalla verrattomat
Ja ne kaikki oli taatusti aivan omat.
Ja lantion keinutus kerrassaan
Sai henkeä poijat haukkomaan.
Ihmekö, jos tytöt muut jo heivattiin
Ja kuin varjot me Raijaa aina seurattiin.
Ja onnenpekka oli poika, tottakai,
Joka illan tullen seurahansa Raijan sai.
Raija, Rööperin kukka, missä nyt lienetkään?
Lieköhän perinyt sun hukka, kenpä sen tietäiskään.
Mutta onni kesti vain siihen asti,
Kunnes Jätkäsaaren rantahan laiva laski
Ja kannelta Raijalle vilkutti
Valkohampainen musta murjaani.
Raija meni nekrun kanssa tanssihin
Ja sitten jatkolle lähdettihin skanssihin.
Me odotimme turhaan, enää tullut ei,
Kun se laiva meiltä Rööperistä Raijan vei.
Raija, Rööperin kukka, missä nyt lienetkään?
Lieköhän perinyt sun hukka, kenpä sen tietäiskään.