Niin monta kukkaa on, kai tiellä kohtalon,
Ne kadehtien katsoo toisiansa.
Ne valoon kurkottaa, ei varjoon jäädä saa,
Tai muuten unohtaa voi unelmansa.
Ruusuista kauneinkin kaunein on vasta,
Kun hellien, se poimitaan.
Ruusu jos kaunein myös on poimijasta,
Se tuoksuen, aistit huumaa.
Yön tummaa purppuraa, kun loistaa ruusu saa,
On sydämien lyönti niin kuumaa.
Ruusu tuo kaunein kun on poimijasta,
Niin tuoksu sen, aistit huumaa.
Jos et sä kukkaa nää, on niin kuin talven jää,
Ois peittänyt sen alle hyisen kuoren.
Se nauttii siitä vaan, kun sitä ihaillaan,
Ja hohde kuuma on kuin tulivuoren.
Ruusuista kauneinkin kaunein on vasta,
Kun hellien, se poimitaan.
Ruusu jos kaunein, myös on poimijasta,
Se tuoksuen, aistit huumaa.
Yön tummaa purppuraa, kun loistaa ruusu saa,
On sydämien lyönti niin kuumaa.
Ruusu tuo kaunein kun on poimijasta,
Niin tuoksu sen, aistit huumaa.
Ruusuista kauneinkin kaunein on vasta,
Kun hellien, se poimitaan.
Ruusu jos kaunein myös on poimijasta,
Se tuoksuen, aistit huumaa.
Yön tummaa purppuraa, kun loistaa ruusu saa,
On sydämien lyönti niin kuumaa.
Ruusu tuo kaunein kun on poimijasta,
Niin tuoksu sen, aistit huumaa.