Muistan pyyntös sun Sydämettömän Etten kertois sulle enää tunteistain Ja jos avaisinkin Sulle silti sieluain Niin tekisin sen viivoin ranskalaisin vain Puhuisin murheistain Viivoin ranskalaisin vain Sateet marraskuun Lyö junan ikkunaan Halogeenisirpaleita, riekaleita vieraan maan Ja lasiin huurtuvaan Nimes kirjoitin Valoihin jonkun vieraan kaupungin Ja kirjoitin kaipuustain Viivoin ranskalaisin vain Mä sanoin sulle: "kuinka vaan" Lailla miehen voimakkaan Ja etten piittaa juurikaan Ja niin mä uskon itsekin Mä uskon melkein mihin vaan Kunnes jälleen kohdataan Ja kuori murtuu Taivas marraskuun Yllä aseman Se on taivas jonkun mulle aivan vieraan planeetan Vieraan jumalan Se ei piittaa huolistain Tarinasta viivoin ranskalaisin vain Kun kertoilen sielustain viivoin ranskalaisin Kertoilen sielustain viivoin ranskalaisin Kertoilen sielustain viivoin ranskalaisin