Näen sen. Outouden, nuo kasvot pilvien. Vien sinut luo ihmeiden Kuulen sen, lahjan tuulen, melkein sanat lehtien. Ei, niitä ymmärrä en Saavu siis. Illan kuutamon sillan luuta on rakenteet. Sinäkin taian teet Maahan ruohikon vangittuina paljaat Jalkas nyt jo on. Siis rauhaan käy, rauhaton Ei voi saada maailmaa, se on kaikkien Ei voi maailmaa lahjoittaa, se on kaikkien Näetkö sen? Vedenhenkien on vapaus keväinen, vain valoa solisten Kuulet sen, elon iloa naurat, silti surmaten. Seis! Eläthän ihminen Tiet kaikki vie meteliin ja helvettiin ja Sieltä pois, jos suunnan käntää vain vois Ja sisimpäsi sen, Hauraan paperin löydät, siihen kirjaten vain laulua jokaisen Ei voi saada maailmaa, se on kaikkien Ei voi maailmaa lahjoittaa, se on kaikkien Saa hiljaa kiitoksen ääni haavojen Saanhan aina kuulla sen? Vain totuuden Saa hiljaa kiitoksen ääni haavojen Saanhan aina kuulla sen? Vain totuuden