Eeva kotiin jää, se keittää riisipuuroa.
Kyl se vähän mäkättää, mut leikin kuuroa.
Markoa naurattaa. Se tietää, kuinka hauskaa on,
Kun isä tunkee takin alle sahan ja lapion.
Ilta hämärtää, kello kaheksaa jo käy.
Kohta on jo pimeää, ei nenän puna näy.
Marko aloittaa matkan liiterille päin,
Kohta käymme metsän laitaan lauleskellen näin:
Refrain:
Illalla mennään, illalla mennään kuusivarkaisiin, kuusivarkaisiin.
Markon kanssa sukset pannaan paljasvarpaisiin.
Illalla mennään, illalla mennään kuusivarkaisiin.
Ethän kerro kellekään? Ou jee.
Ethän kerro kellekään?
Lunta metri on, hieman hommia vaikeuttaa.
Valo kuutamon luopi outoa tunnelmaa.
Marko tarkkailee, mä löydän kauniin yksilön.
Vanha hallitsee hommat puuyhtiön.
Kesken kaiken tän kuulen koiran haukuntaa.
Auton valot nään, on myös puheen sorinaa.
Matalaksi meen, katson hieman tarkemmin.
Havaintoja teen, tunnistan polliisin.
Mut illalla mennään, illalla mennään kuusivarkaisiin, kuusivarkaisiin.
Markon kanssa sukset pannaan paljasvarpaisiin.
Illalla mennään, illalla mennään kuusivarkaisiin.
Ethän kerro kellekään? Ou jee.
Ethän kerro kellekään?
Äänet lähestyy, samoin valot lamppujen.
Marko jäykistyy ääniin kumipamppujen.
Viimein tervehdin tutun komisarion,
Joka itsekin samoilla asioilla on.
"Marko kuule hei, kaiva esiin konjakki.
Tämä heppu hei on kylän paras polliisi.
No, lämmikkeeksi noin, kippis vaan Kaikkonen."
Nyt sinutella voin naureskellen, laulaen:
Että illalla mennään, illalla mennään kuusivarkaisiin, kuusivarkaisiin.
Markon kanssa sukset pannaan paljasvarpaisiin.
Illalla mennään, illalla mennään kuusivarkaisiin.
Ethän kerro kellekään? Ou jee.
Ethän kerro kellekään?
Refrain