Kasvot uurteiset mua katsoo, hän hiljaa naurahtaa
Ku kerron murheistani ja että mikä mua ahdistaa
Kuuntelee tarinani loppuun, konjakin tyhjentää
Maistaa tuttua makua ja hieman irvistää
Niin kevyt on taakkasi poika, pienet on murheesi nuo
Hän sanoo ja haaleilla silmillään katseen pitkän luo
Sä et ole nähnyt kuolemaa kuin elokuvissa
Et ole nähnyt nälkää, et paennut luotisateessa
Murhe on se tauti joka elämäsi nakertaa
Se on taakka joka sun täytyy tiputtaa
Sun täytyy elää, elää, elää, elää vaikka murheet seuraakin
Elää, elää, elää, elää, niitä miettiä myöhemmin
Elää, elää, elää, elää, oot vasta puolivälissä
Elää, elää, elää, elää, älä koskaan tuskaan tuhlaa päiviä
Älä äijäksi itseäs kutsu, se liki jumalanpilkkaa on
Siihen titteliin ei riitä maha ja parta ruokoton
Ja sankarihaudoissa makaa jotka nimen sellaisen saa
Tai veteraanit jotka tämän maan sai lunastaa
Mutta juhliasi juhli, nyt on sun aikas tuo
Meille malja nosta, se pohjaan asti juo
Sun täytyy elää, elää, elää, elää vaikka murheet seuraakin
Elää, elää, elää, elää, niitä miettiä myöhemmin
Elää, elää, elää, elää, oot vasta puolivälissä
Elää, elää, elää, elää, älä koskaan tuskaan tuhlaa päiviä
Sun täytyy elää, elää, elää, elää vaikka murheet seuraakin
Elää, elää, elää, elää, niitä miettiä myöhemmin
Elää, elää, elää, elää, oot vasta puolivälissä
Elää, elää, elää, elää, älä koskaan tuskaan tuhlaa päiviä