Mä en oo ollu huolissani enää.
Vaikka en saakaan vuoria siirtymään.
Mä en oo ollu huolissani enää.
Mulla on aikaa ja tilaa hengittää.
Mä en oo ollu huolissani enää.
Vaikka mun suonissa kuumana veri kiertää.
Mä en oo ollu huolissani enää.
Huomisilla on tapana yllättää.
Ja tuulet kääntyy pohjoiseen.
Arvaan taivaan selvinneen, se poutaa enteilee.
On aika tulla, on aika mennä, on aika tietä viitoittaa.
Mutta joskus on aika, olla paikoillaan.
On aika luoda, on aika murtaa, on aika tuulimyllyjä kaataa.
Mutta joskus on aika, antaa olla vaan.
Mä en oo ollu huolissani enää.
Vaikka mun kädet joskus taskuun jää.
Mä en oo ollu huolissani enää.
Tällä tiellä vain tie on pysyvää.
Ja tuulet kääntyy pohjoiseen.
Arvaan taivaan selvinneen, se poutaa enteilee.
Vaikka pelottaa, anna tuulen riepottaa.
Kotiin päin se mua kantaa.
Ja hiekka valuu valumistaan.
Vaikka pelottaa, kivulla kun karkaistaan, kun on yö mustimmillaan.
Se kantaa aamun hartioillaan.
Aamun hartioillaan.
On aika tuulimyllyjä kaataa.
Vaikka pelottaa annan tuulen riepottaa.
Kotiin päin se mua kantaa.
Ja hiekka valuu valumistaan.
Vaikka pelottaa, kivulla kun karkaistaan, kun on yö mustimmillaan.
Se kantaa aamun hartioillaan.
Kantaa aamun hartioillaan.