Muistatko sen kun silloin joskus istuttiin Kirkkopuiston rantaan laulamaan Se kaiku kellojen syöpyi sielun uumeniin Siinä oli meidän Notre-dame Muistatko sen, kun nuori usko kipinöi Ja täynnä intoa me lähdettiin Kuin tietä näyttäen nuo suuret kellot meille löi Mutta hiljalleen arjen harmauteen Me jäätiin kiinni uuvuksiin Soita meille kellonsoittaja Soita niinkuin joskus ennen Sana Kristuksesta saarnaaja Ei täällä kanna mikään muu... Soita meille kellonsoittaja Ei rakastaa voi ohimennen On vain annettava kaikkensa Vaikka kompuroi ja kädet likaantuu. Onko se niin, että usko heikko on Se väsyy aina arjen taisteluun Ja vaikka kahleisiin Jälleen lyödään viaton Se vain pakenee tyhjää kumisee Nukkuu varjoon öljypuun Soita meille kellonsoittaja Soita niinkuin joskus ennen Sana Kristuksesta saarnaaja Ei täällä kanna mikään muu... Soita meille kellonsoittaja Ei rakastaa voi ohimennen On vain annettava kaikkensa Vaikka kompuroi ja kädet likaantuu.