Parvelta näkyi joelle
Ja me puhuimme kaikesta
Auringonnousuun istuimme
Ei ollu enää paluuta
Olin se säistä haljennu
Ja aikaa vastaan taistellu
Se seinästä revitty
Kastunu ja hylätty
Kastunnu ja hylätty
Sinä olit jo taottua rautaa
Ja minä vain lahonnutta lautaa
Ei ollu mitään
Ei mitään muuta antaa
Kuin ajan runtelemaa pintaa
Sä olit taottua rautaa
Parvella tuoksui kesältä
Ja meillä kaikki edessä
Ja sä tunnuit hyvältä
Mennään vieläkin yhdessä
Sä näytit mulle kaiken
Ruosteenkin ja karheuden
Sen jotain johon tukea
Sen jotain mitä hioa
Sen jotain mitä hioa
Sinä olit jo taottua rautaa
Ja minä vain lahonnutta lautaa
Ei ollu mitään
Ei mitään muuta antaa
Kuin ajan runtelemaa pintaa
Sä olit taottua rautaa
Vuodet naarmuja piirtää
Kaipaa en enempää
Joskus vähäkin riittää
Että, jäljet jää
Sinä olit jo taottua rautaa
Ja minä vain lahonnutta lautaa
Ei ollu mitään
Ei mitään muuta antaa
Kuin ajan runtelemaa pintaa
Sinä olit jo taottua rautaa
Ja minä vain lahonnutta lautaa
Sä olit taottua rautaa