Reissumiestä vaisto vie älä kysy minne johtaa tie Tuuli yksin ymmärtää Kun yhteinen on määränpää Reissumiestä vaisto vie älä kysy minne johtaa tie Metsä hiljaa huminoi ja taipaletta vartioi On aika kahleena kiireisten Ja tiellä aurinko mittaa sen Jos nälkä miehen yllättää hän siihen jää Hän nautiskellen syö eväitään ja sammaltyynylle painaa pään Niin tielle jälleen käy hän levättyään Reissumiestä vaisto vie älä kysy minne johtaa tie Tuskin tietää itsekkään Hän taipaleensa määränpään Reissumiestä vaisto vie älä kysy minne johtaa tie Tuskin tietää itsekkään Hän taipaleensa määränpään Tienpäällä kotonaan reissumies on kulkeissaan