Minä laulua lintujen kuuntelen vaan yksi on ylitse muiden
Se korkeimman kuusensa valitsee ja huutelee ylitse puiden
Tuo lintu on liioin jo pimeä sen huuto on urhean huoli
Se korkean kuusensa latvassa kertoo ken' sen juuressa kuoli
Tuon liitäjän sulka on musta kuin yö silmissä kuutamon kiilto
Täällä aika on vaiennut, olkapäälleni jäänyt kyntensä viilto
Jos se yön yli siipensä levittää voi alla pimeän peiton valvon
Vaan silmäni kerran jos sulkisin kuljen halki hämärän alhon
Tuo laulu on, tuo laulu on, laulua korppien
Tuo laulu on, tuo laulu on, laulua korppien
Kun laulu sen tuo kaikujaan
Kaikuja kaarilta aikojen
On kaarna kalpea kuusella
Siellä kaarre on hiljainen
Jalakojen alla on korppikalliota
Jalakojen alla on korppikalliota
Jalakojen alla on korppikalliota
Jalakojen alla on korppikalliota
Jalakojen alla on korppikalliota
Jalakojen alla on korppikalliota
Jalakojen alla on korppikalliota
Jalakojen alla on korppikalliota
Jalakojen alla on korppikalliota
Jalan alla on korppikalliota ikituuliin, haltia nuollut
Ja mitä sen sammaleet kätkevät siitä, tietävät ammoin on kuollut
Minä kivien kallion kätköistä kuulen
Kuulen aina ja yhä
Ei vaikene lauluissa korppien laulu kuusten on latvoista pyhä
Tuo laulu on, tuo laulu on laulua korppien
Tuo laulu on, tuo laulu on laulua korppien
Kun laulu sen tuo kaikujaan
Kaikuja kaarilta aikojen
On kaarna kalpea kuusella
Siellä kaarre on hiljainen
Jalakojen alla on korppikalliota
Jalakojen alla on korppikalliota
Jalakojen alla on korppikalliota
Jalakojen alla on korppikalliota
Jalakojen alla on korppikalliota
Jalakojen alla on korppikalliota
Jalakojen alla on korppikalliota
Jalakojen alla on korppikalliota