Niin pitkään piirtyy ylle maan Enteet taivaan kanteen kirjoittaa Vimma hautaan hiipuu Ja palon hengen sammuttaa Hyinen tuuli yössä ulvoo Ja varhot kolkot täyttää maan Vimma vaivaan vaipuu Ja yön mustan yllein saan Valo värjyen vihdoin saapuu Ja laulaa outoja sanojaan Niin sortuu elon linnat Ja routii hengen maa Kajo kalvaan syttyy vereen Sen kylmenemään saa Piirtyy päälle taivaan Surun silmä hurmeinen Korkealta katsoo Kutsuu kotiin kuolleiden Verikuu! Verikuu! Outoon uneen syömmein uupuu! Valveen saan viimein unhoittaa Kapeet sieluni sammuttaa Vaan valotonna valvoo yllä kuolleen Kalvaan maan Mustat siivet Saatanan Hän sydämeni merkin Totisesti tunnustaa Se palaa tulta ja rautaa Velka miekanvihan ja voiman Viimein henkein saavutaa Ne ei seuraa kuolemaan Pimeyteen hän henkein liittää Sielunsotain sammuneen Ikiyöhön hiljaiseen Vaan valotonna valvoo Veren kuuta katsellen Suojas surun varjojen Muotoon outoon mietteensä pukee Ja kuin öinen ratsumies Hän kuolleet unhoon vie Väärti voiman sekä taikain Se kallis hinta on Kuin uni loputon Se uni silti voittaa taivaan Valheen orjuuden Siks' yön varjot valitsen Verikuu! Verikuu! Outoon uneen syömmein uupuu! Valveen saan viimein unhoittaa Kapeet sieluni sammuttaa