Surun tuuli ja unhon kuiske saapuu pohjoisesta Kutsuu luokseen sotain sammuneen Yli vetten kaivaten, takaa tähtein kuiskaten Talvenvarjot laulaa laulujaan, kutsuen mut Valhallaan Mi lie kulku kohtaloinen? Ken ties synnyn voimaan uudelleen Missä varjot mustan yön Väistyy tieltä lieskojen Ja sodan vasken kutsuen Aavan yllä kantaa sointuen Kauas seitsentähtisen taa Missä jumalten hämär saa Valkeansa iki-yöhön sytyttää Kunnes löytyy matkain pää ♪ Surun tuuli ja vimman viima ulvoo pohjoisesta Ja viimein saattaa mut unen unhoon ♪ Suur on Suomen maassa laulajan valta Sanat astaloni sodan säkein peljätyt Vaan murhemielin nyt mä mietteitäni vatvon Ja teräkseni särkyneenä luovutan Kelle surut soi, jos ei meille Kun yöhyt hiljaisuuden ylle laskeutuu? Minne askel vie, jos ei kuolon teille Joss' kuljemme kuin aavet unhojen ♪ Jääköön taa maa harmaa Iäinen yö talven Viimein saa taivaltaa Hyinen on talven yö ♪ Varjojen kaltainen Hämärä tuo jumalten Pimenee, hiljenee Syömein on talven yö